lauantai 30. joulukuuta 2017

Uuden kynnyksellä - mitä tärkeää voit kysyä itseltäsi?


Vuodenvaihde on oman elämän arvioinnin aikaa. Somea tai lehtiä selaillessa ei voi välttyä lukemasta listoja uudenvuodenlupauksista. TOP 10:ssä näyttävät olevan ainakin vähemmän kinkkua tai muita jouluherkkuja – lupaus tai muu elämäntaparemontti. Kärkipaikoille yltävät myös järjestän enemmän aikaa ystäville ja olen läsnä läheisille –lupaus ja tietysti aloitan uuden liikuntaharrastuksen –lupaus. Uudenvuodenlupaus on itse asiassa aika helppo tehdä, jos asiaa on kypsytellyt jo pitkään – tietoisesti tai tiedostamatta.

Viimeisin oma, iso uudenvuodenlupaukseni on kahdeksan vuoden takaa. Päätös kypsyi joulunpyhien aikana. En enää halunnut kuunnella muiden näkemyksiä siitä, mikä minulle on hyväksi. En enää halunnut odottaa sopivaa hetkeä, jota ei koskaan tuntunut tulevan. En enää halunnut keksiä tekosyitä.

Ensin minun piti kuitenkin irtisanoutua vakituisesta työpaikastani. Sinun ei tarvitse tehdä sitä, ehkei näinä päivinä edes kannata, mutta minun piti. Se oli tärkeää ja tein sen kuullakseni jälleen omat ajatukseni.



Kun aloin kuulla omat ajatukseni, maailmani alkoi jäsentyä uudella tavalla. Oivalsin, että on kaksi eri asiaa osata ja haluta tehdä asioita. Tietysti on vielä niinkin, että kaikkea ei pysty tekemään, vaikka haluaisi, mutta sellaista elämä on. Osaamisen ja haluamisen erottaminen voi kuulostaa todella yksinkertaiselta, mutta saat ehkä ajatuksestani kiinni, jos mietit, millaisia odotuksia sinuun kohdistuu eri tahoilta. Täyttääksesi odotuksia, teetkö enimmäkseen asioita, joita osaat vai teetkö asioita, joita haluatkin tehdä?

Hain vuosia paikkaani toimistotehtävissä ja henkilöstöasioiden parissa. Tein paljon, oli rankkaakin, mutta sain mahdollisuuksia, joista olen edelleen kiitollinen. En oikein koskaan silti tuntenut olevani omissa nahoissani. Suutuin, kun työterveyspsykologi totesi minun ajautuneen ammattiini. Kuljin itseni vierellä, kunnes oivalsin, että minulla on valta. Valmistuin unelma-ammattiini tekstiilisuunnittelijaksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta, 47-vuotiaana, jouluna 2013.

Jos olet miettinyt alanvaihtoa, niin kysy itseltäsi tämä kysymys:

Millaista työtä voisit tehdä elämäsi loppuun saakka, vaikka siitä ei koskaan maksettaisi sinulle mitään?

Tällä pääset alkuun. Ja muista… ole uskollinen itsellesi. Menestystä Uuteen Vuoteesi 2018!





P.S. Yritykseni nimi kumpusi näistä kokemuksista. True Colours eli todelliset värit tarkoittaa minulle omien todellisten värieni näyttämistä, elämistä ja olemista sellaisena kuin olen, toisia ja elämää kunnioittaen.


P.P.S. Ai niin… Tämän kertainen uudenvuodenlupaukseni on tehdä uusi aluevaltaus ja toivottavasti jatkaa elämääni yhtä monipuolisena kuin tähänkin asti. Mutta siitä lisää myöhemmin.
SHARE:

perjantai 22. joulukuuta 2017

Terveiset lapsuuden jouluilta

Väsytti, oli vielä aikaista. Lumi narskui kenkien alla ja hanki kimalteli hämärässä. Kävelimme hiljaisuudessa haudoille sytyttämään kynttilät. Seisahdimme hetken. Hengitys huurusi ja pakkanen nipisteli jo varpaita. Paluumatka sujui hujauksessa auton lämpimässä. Kotona koristelimme joulukuusen. Ripustimme kuuseen hopeisia nauhoja, palloja, vanhoja puukaramelleja ja itse leipomiamme piparkakkuja. Sen jälkeen koitti yksi päivän kohokohdista. TV:stä tuli aamusta lähtien piirrettyjä ja lastenohjelmia. Kun vanhemmat valmistelivat joulua keittiössä, saimme katsoa, Kössi Kengurua, Aku Ankkaa, Rosvo Rudolfia ja Kylli-tätiä piirtämässä. Jos oikein hyvä tuuri kävi, niin televisiosta tuli kokonainen elokuva – suosikkini Pertsa ja Kilu tai jännittävä Koko kaupungin Vinski. Iltapäivällä menimme yhdessä joulusaunaan. Saunassa oli ihana koivun tuoksu. Mökillä tehty ja kesällä jouluaattoa varten pakastettu koivuvihtahan se siellä loi tunnelmaa. Saunan jälkeen oli raukea olo. Pukeuduimme oloasuihin ja kävimme joulupöytään. Kyllä joulupukkikin myöhemmin tuli tai ainakin kävi jyskyttämässä ovenpieleen. Kun juoksimme katsomaan, niin yleensä pukki oli jo ehtinyt lähteä. Joululahjat hän oli kuitenkin jättänyt pyykkikorissa oven taakse.
Jouluhaaveissa vuonna 1970

Tärkeimmät lapsuuden joulujen perinteeni ovat yhdessäolo ja joulutunnelma, niitä toteutan edelleen. Puolisoni kotikulttuurin myötä jouluun on tullut myös jotain uutta. Olen omaksunut anopiltani joulupuuro-perinteen. Keitän riisipuuron tänäkin vuonna ja tarjoan sen kera sekahedelmäsoppaa heti joulurauhan julistuksen jälkeen. 

Lapsenmielistä joulua, ihanaa joulun rauhaa sinulle ja onnea ja menestystä uudelle vuodelle 2018!



SHARE:

perjantai 15. joulukuuta 2017

Mistä on hyvät joulukalenterit tehty?


Joulussa parasta on odotus. Siksi meillä on niin monta joulukalenteria. Tänä vuonna niitä kertyi jostain syystä erityisen paljon. Kaksi tuli kotiin postitse, yhden ostin ihan vain itseäni varten ja tietysti partiolaisten joulukalenteri pitää olla. Lapsella on oltava suklaakalenteri. Mukaan mahtuu vielä se heräteostoskalenteri, jonka olin unohtanut, koska ostin sen jo kauan ennen joulukuuta. Tänä vuonna en laittanut yhtään vanhaa joulukalenteria esille, vaikka toki niitäkin on tullut säilytettyä. Onhan niissä niin ihanat kuvat. Hyvässä joulukalenterissa on siis oltava kaunis kuva, tavarakalentereista en niin piittaa. Mietelause on mukava täydennys ja kohottaa joulumieltä. Digikalenterissa pitää tietysti sataa lunta, se on perusedellytys. Joulumusiikki on aina plussaa. Piparkakuntuoksuinen kalenteri olisi ihana! Tai miten olisi ihan oikea piparkakkukalenteri? Unelmoin oman kalenterin tekemisestä. Luukusta nro 15 löytyisi pienen mökin mallinen pipari ja teksti:





SHARE:

torstai 7. joulukuuta 2017

Aamulla on selkeää

Tunnin aikana oli tullut talvi. Mennessä oli kuivaa ja tullessa liukastelin pikkukengillä. Tuiskutti, kun ajoin kotiin. 
Tuli elävästi mieleen lapsuusmuisto. Olin vielä aika pieni, ehkä kuuden vanha. Ajoimme pimeällä kotiin ja jostain syystä sain sillä kertaa istua etupenkillä. Oli varmasti liukasta, sillä isi ajoi niin keskittyneesti. Pelkkä hiljaisuus, yötaivas ja lumisade. Tuulilasissa avaruus. Varmuus siitä, että perille päästään. Terveiset tähtisumuun! 
Arvaan, että aamulla on selkeää ja lumi piirtää puut.

Kuusipuu-kuosini vuodelta 2015
SHARE:

Blogini "Pinnalta katsottuna"

Hei ja tervetuloa blogiini! Nimeni on Sari Taipale ja toimin freelancer kuosi- ja pintasuunnittelijana ja lisäksi minulla on oma, pieni sisustustuotteiden verkkokauppa. Kirjoitan tässä blogissani mm. työstäni, oman tieni löytämisestä, yrittäjyydestä ja inspiraatiosta. Tule mukaan!
Oman mallistoni VIRNA-leikkuulauta ja -keittiöpyyhe, joihin suunnittelin kuosit
VIRNA sai inspiraationsa kesäisistä lapsuusmuistoista, väreistä ja tuoksuista.

Virna
on lempeä kuiskaus
tuulenvire kesäisellä niityllä
hiiren viiksien väpätys


SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig