torstai 29. marraskuuta 2018

Kalenterikuvituskilpailun tulokset



Aivan ensimmäiseksi suurkiitos kaikille ja tarkoitan todellakin KAIKILLE kalenterikuvituskilpailuun osallistuneille! Kilpailu keräsi yhteensä 53 hienoa kuvitusehdotusta. Kuoseissa ja kuvituksissa oli maalauksellisia ja piirrettyjä ehdotuksia ja mm. kukkakuvituksia, eläinkuvituksia ja abstrakteja kuvituksia. Valinta ei ollut helppo ja mielelläni olisin ehdokkaista valinnut useammankin kuosin. Hmmm… Jätän tuon ajatuksen hautumaan. Nyt valintaperusteisiin.

Halusin uuden kuosin/kuvituksen olevan tyylillisesti luonteva jatkumo verkkokaupassani tähän mennessä nähdyille kuoseille. Tämän vuoksi osa muuten oivallisista kuvituksista karsiutui pois. Pidin tärkeänä myös sitä, että kuvitus ei ole liian samankaltainen tämän vuoden kuvituksen kanssa. Näiden seikkojen lisäksi voittajakuvituksen valinnassa painoivat seuraavat asiat:

- kuosi/kuvitus näkyy riittävän hyvin kalenteriosion takaa,
- kuosia/kuvitusta voi katsella kaikkina vuodenaikoina ja
- kuvitusjäljessä on jotain erilaista, omintakeista ja ennen näkemätöntä.

Kalenterikuvituskilpailun voitti
 suunnittelija Johanna Rautiainen upealla kuosillaan nimeltään Luontoretki. Paljon onnea! :) :) :)


Johanna kuvaa ehdotustaan näin:

”Saan suunnittelijana paljon inspiraatiota luonnosta ja siellä liikkumisesta, ja tämän kuvituksen ajatus oli se, mitä kaikkea vuoden aikana luonnossa tapahtuu: kukkivia kukkia, putoilevia lehtiä, tammenterhoja. Luonnon muutokset rytmittävät vuotta, ja olivat siksi mielestäni oivallinen teema kalenteriin.”

Toiseksi kalenterikilpailussa tuli Anna-Maria Mäkelän kuvitus ja kolmanneksi Tanja Kallion kuvitus.

Kalenteri on jo tilattavissa ennakkoon verkkokaupassa kaikilla kolmella ihanalla värillä. Mikä on muuten sinun lempivärisi? Minun taitaa olla vihreä. Tämä vuosi menee aivan vihreän piikkiin ja VIIKUNAsta se taisi lähteä.

Mukavaa lähestyvää talvea!





SHARE:

perjantai 23. marraskuuta 2018

Hyvää Fridayta!



Tämä on mainos. Jos olet allerginen mainoksille, niin älä lue enempää.

Tämä perjantai on ollut hinnoiltaan musta, valoisuutta ja kieltäytymistäkin on havaittu ja omassa verkkokaupassani se on ollut jopa kankainen. Jonkin verran harmittaa se, että yleisessä keskustelussa on eniten näkyvillä kaksi ääripäätä – joko ihan mahdoton kulutushysteria tai sitten se, ettei osteta mitään ja siinä sivussa tuomitaan vielä ne, jotka ostavat. Tietysti on olemassa musta ja valkoinen, mutta mihin unohtuivat kaikki harmaan sävyt?

Eivätkä kaikki Black Friday -tuotteet mitään ”krääsää ja p**kaa” ole, kuten joku Twitterissä leuhotti. Tarjolla on paljon kotimaisten pienten ja keskikokoisten yritysten hyviä tuotteita, joita ei huononna se, että niiden hinnoissa on tänään tai tällä viikolla prosenttiale. Ne tuotteet ovat yhtä ekologisia kuin ennenkin. Sekin on kiva, että alet ovat rouheita, eivätkä ainoastaan juustohöylää. Ei näitä kampanjatilaisuuksia, jolloin ihmiset liikkuvat ostoaikeissa, nyt niin mielin määrin vuoden varrella ole, varsinkaan pienyrittäjälle.

Onneksi on asiakkaita, jotka ymmärtävät kuinka paljon tämänkin eteen on nähty vaivaa. Päivitetty verkkokauppaa, mietitty tarjouksia, ehkä kuvattu ja käsitelty kuvia, kirjoitettu tuotetekstejä ja valvottukin siinä toivossa, että tämä päivä toisi yrittäjän perheelle joulurahaa tai paikkaisi tuotollaan sen tapahtuman, johon yrittäjää ei tällä kertaa valittukaan. Ja onneksi on meitäkin, jotka ostamme sen tarpeellisen, ihanan tuotteen oli se alessa tai ei.

En kannata kerskakulutusta. Tarpeellista ja kotimaista kulutusta kannatan. Osta pienyrittäjältä. Tiedän, että pienyrittäjä on tehnyt aivan p****leesti töitä tämänkin Black Friday -kampanjan eteen. Pian joulun jälkeen tämä ostaminen loppuu kuitenkin ja kevät on juhliin saakka aivan kuollut. Senhän me tiedämme kaikki.

Alta pääset ostoksille, tervetuloa ja mukavaa joulun odotusta!

Pienyrittäjä

 Black Friday on meillä Fabric Friday!

SHARE:

torstai 25. lokakuuta 2018

Kalenterikuvituskilpailu


Hei, sinä siellä.... juuri sinä!

Kuosisuunnittelija, kuvittaja, kuvituksen harrastaja tai vaikka kuvituksesta haaveileva - tule mukaan kuvittamaan yritykseni ensi vuoden kalenteri. Lue tiedot alta ja osallistu!

KALENTERIKUVITUSKILPAILU 2019

True Colours Design etsii uutta kuosia/kuvituskuvaa vuoden 2019 kalenteria varten. Vuoden 2018 kalenterin kuva on Johanna Aallon suunnittelema Tähtimaa-kuosi. Johanna kertoo kuosin synnystä näin: 

Tähtimaa syntyi halusta luoda perinteinen kukkakuosi. Piirsin kuosin suoraan raporttiin mustalla ohuella tussilla. Tussi on yksi suosikkipiirtimistäni, mutta yleensä piirrän elementit erikseen ja vasta
koneelle skannauksen jälkeen kokoan kuosin rakenteen. Tällä kertaa tein kuosin kuitenkin alusta loppuun kerralla valmiiksi. En tehdessäni miettinyt lopputulosta vaan annoin työn johdattaa, joten kukista kehittyi graafisia ja minulle ominaisia, ei niinkään perinteisiä.
 Siirryttyäni työstämään kuosia koneella yllätyin positiivisesti, sillä sen tunnelma vaihtuu dramaattisesti värien vaihtuessa. Tummalla kuosi hohtaa kuin ilotulitteet yötaivaalla, vaalealla pohjalla kukkakuosini on hyvin herkkä. Mitä kukakin näkee, riippuu jokaisen kokemuksista ja sen hetkisestä tunnelmasta. Olen utelias kuulemaan, mitä muut kuosissani näkevät ja mitä tunnelmia se herättää.


 Kokonaisen kalenterin löydät täältä.

Säännöt
Uusi kuva/kuosi voi olla värillinen tai mustavalkoinen, tumma tai vaalea, se voi olla esittävä tai abstrakti, mutta huomioi, että alaosa kuvasta/kuosista jää päivämäärätaulukon alle, joten se näkyy korkeintaan reunoilta tai läpikuultavana. Kuvan/kuosin koko on A4 ja resoluutio 150 – 300 dpi. Kuvan/kuosin ei välttämättä tarvitse olla vektoroitu.

Deadline
MUOKATTU*** Kilpailuaikaa on pidennetty. Lähetä kilpailuehdotuksesi 5.11. mennessä viimeistään sunnuntaina 11.11. osoitteeseen sari@truecolours.fi otsikolla ”KILPAILUEHDOTUS”. Voit lähettää useita ehdotuksia. Kuosin/kuvan on oltava uusi tai aiemmin julkaisematon, mutta ei haittaa, että sitä on näytetty mahdollisille asiakkaille. Sinun ei välttämättä tarvitse olla valmis kuosisuunnittelija/kuvittaja, vaan opintosi saavat myös olla haaveiluvaiheessa.

Mitä voin voittaa?
Kilpailun voittaja saa kuvasta/kuosista suunnittelijasopimuksen, johon sisältyy 150 euron kertakorvauksen lisäksi rojaltisopimus. Kuvalla/kuosilla varustettua kalenteria myydään ainakin True Colours Designin omassa verkkokaupassa ja Weecosissa. Suunnittelijan nimeä käytetään markkinoinnissa verkkokaupoissa ja sosiaalisessa mediassa.  True Colours Design pidättää oikeuden tarjota lisenssi- tai rojaltisopimuksia myös muille kilpailun osallistujille.

True Colours Design suunnittelee ja valmistuttaa kuosi- ja piensisustustuotteita kotien silmäniloiksi. Yrityksen uusin aluevaltaus on Hanna Ruoholan ja Sari Taipaleen yhdessä suunnittelema, vehreydestä inspiroitunut VIIKUNA-kangasmallisto, joka näki päivänvalon kesäkuussa 2018.

Tule rohkeasti mukaan, olet hyvä!


Tähtimaa-lasinaluset, kuva Johanna Aalto

SHARE:

maanantai 10. syyskuuta 2018

Tätä ei ehkä ole viisasta sanoa ääneen, mutta…



Huh… olen ahdistunut (sisustus)muodin villityksistä. Sinänsä hyvä, ettei sen vakavampaa, kuitenkaan. Silti, en voi ymmärtää sitä, että miksi ”kaikki” haluavat samanlaista kuin muut. Miksi kaikki haluavat sen saman kuosin, piirustuksen, muodon, kankaan, struktuurin, värin, huonekalun, jne.? 

Jonkin aikaa sitten muodissa olivat pöllöt. Pöllöjä istui joka oksalla. Oli pöllötauluja, pöllökuosisia vaatteita, pöllökoruja, pöllötyynyjä, pöllövihkoja, pöllötatuointeja ja ihan mitä vain ihminen saattaa kuvitella. Nyt kun pöllöistä on päästy, niin suorastaan uudeksi ismiksi ovat nousseet paimentolaismatot. Niin, juuri ne valkoiset matot, joissa on viivoin piirretty salmiakkikuvio.
Water-julisteeni, tussityö


Älä käsitä väärin. Minulla ei ole mitään pöllöjä tai paimentolaismattoja vastaan. Pöllöt ovat upeita lintuja ja suurin osa pöllöaiheisista tuotteistakin on varsin hienoja. Paimentolaismatot ovat minimalistisen kauneutensa lisäksi epäilemättä myös mukavia. Enkä mollaa tällä kenenkään työtä. Se ei ole pointtini.

Vaan googlaappa kuvahaulla ”valkoinen matto”. 

Ihaile sitten silmiesi eteen avautuvaa diversiteettiä.

Mm-hmm…

Jos haluat, voit vielä googlata samaisella kuvahaulla sanan ”pöllö”.

Tarkastele rauhassa.

Aivan. Villityksen jälkimaininkeja on edelleen havaittavissa.

Mikä ihme siinä on, että kun voisimme valita mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, niin päädymme tekemään tai ostamaan samankaltaista kuin naapuri? Onko se jotain kummallista turvallisuushakuisuutta tai hyväksytyksi tulemisen tarvetta? En ymmärrä, mutta olisi hienoa ymmärtää. Jos vaikka joku käyttäytymispsykologi selittäisi.

Isokukkaista kukkakuosia pukkaamaan siis… ;)





SHARE:

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Mitä tekstiilisuunnittelija tekee?


Mitä tekstiilisuunnittelija tekee?

Kun kerron olevani tekstiilisuunnittelija, niin ensimmäinen reaktio on aika tyypillisesti: ”Ahaa, ompelet siis vaatteita!” No en ihan niinkään, vaikka haaveilen siitä. Vaatteisiin ja muihin tekstiileihin tämä työ toki liittyy. Suunnittelen siis kuoseja, kuvituksia ja pintakuvioita, joita käytetään esim. vaatteissa, verhoissa ja pussilakanoissa, keittiövälineissä, seinälaatoissa tai ylipäätään missä tahansa esineessä tai paikassa, jonka voi ajatella olevan kuviollinen. Yrittäjyys lisää hommaan oman mausteensa lähinnä niin, että saan luvan käyttää ihan kaikkia taitojani ja olla välillä oma IT-tukeni ja paras neuvonantajani. 

Viikuna-projekti alkaa

Kevät 2018 kului paljolti VIIKUNA-kangasmalliston suunnittelun ja valmistuttamisen parissa. Homma lähti liikkeelle sydäntalvella ajatuksesta tehdä vaateompeluun sopiva kangasmallisto yhdessä kollegani Hanna Ruoholan kanssa. Aluksi Hanna keksi Viikuna-nimen. Se tuntui yhdistävän vehreyden ja kesän kaipuumme sekä ajatuksemme siitä, että valmiit kankaat soveltuisivat sekä aikuisten, että lasten käyttöön.

Kun mietimme, missä ja milloin kankaat olisi hyvä lanseerata, niin OMMEL-tapahtuma tipahti meille kuin tilauksesta. Aikajänne helmikuun aloituksesta kesäkuun alun lanseeraukseen oli tiukka, mutta tiesin, että onnistumisen mahdollisuus on olemassa. Bussiin juoksijan asenteella siis projektiaikataulun/-suunnitelman ja budjetin tekoon.

Missä vaiheessa suunnitellaan?

Ennen kuosisuunnittelua kävimme läpi trendejä, ideoita ja värimaailmoja. Hanna teki Viikunan moodboardin, minä suunnittelin Viikuna-logon. Päätimme kuosien värit, ainakin suunnilleen. Aloimme luonnostella ja keräsimme aihioistamme Viikuna-aiheeseen sopivia kuosiluonnoksia. Hanna piirsi flow:ssa toinen toistaan hienompia luonnoksia. Mitä enemmän Hanna piirsi, sitä tuskaisemmaksi minä kävin. Suunnittelijan blokki. Onneksi en ollut tuossa tilanteessa ihan ensimmäistä kertaa, joten en ollut huolissani, ainakaan kovin.

Suunnittelemiani logoluonnoksia ja lopullinen VIIKUNA-logo oikealla alhaalla

Omakin kuosisuunnitteluni pääsi vihdoin vauhtiin, kun ryhdyin laittamaan Hannan luonnoksia raporttiin. Skannasin kuvat tietokoneelle, muokkasin niistä piirto-ohjelmalla toistuvia pintoja ja tein erilaisia väriversioita. Teimme tarkoituksella asioita ristiin, jotta kuoseihin tulisi molempien kädenjälkeä. Silti, projektin kuluessa huomasimme, että vaikka tyylien samankaltaisuutta löytyy, niin meillä on hyvinkin erilainen viiva. Kummankin kädenjälkeä ei ihan noin vain yhdistetäkään samaan kuosiin.

Aluksi suunnitelimme tarkoituksella hieman päämäärättömästi. Sitten katsoimme, mitä alkaa muodostua. Asiakasprojektissa suunnittelu on kurinalaisempaa, mutta nyt saimme toteuttaa mielitekojamme.

Suunnitteluvaiheessa kuoseilla ei välttämättä ole vielä niiden lopullisia nimiä vaan ne saattavat olla nimetyt tyyliin kukkakuosi 1,2 ja 3. Kun kokonaisuus alkoi muotoutua ja päätimme mitä kuoseja työstämme kankaiksi asti, niin valitsimme kuoseille nimet. Nimet Laguuni, Verde, Koralli, Solina loivat meille sen vehreyden tunnelman, jota halusimme tavoitella.

Solina-kangas, joka myytiin loppuun OMMEL-tapahtumassa

Mistä kankaat?

Vaikka suunnittelu on ah, niin ihanaa (kun se luistaa), niin se on silti vain osa projektia. Joskus tuntuu, että hyvinkin pieni osa. Tässä projektissa iso osa oli oikean alihankkijan löytäminen. Tällä kertaa päätimme suunnata Euroopan markkinoille. Miten sitten löysimme alihankkijamme? No, googlaamalla! Ei se helppoa ollut. Piti olla yhteydessä useisiin valmistajiin, lähettää tarjouspyyntöjä ja pyytää kangasnäytteitä. Tehtaiden toimitusajat ovat pitkät ja välttämättä pienyrittäjät eivät ymmärrettävästi aina ole prioriteettilistan kärjessä. Vaikeuskerrointa voivat lisätä vielä kulttuurierot ja huono kielitaito. Olen jälleen kerran kiitollinen ensimmäisestä koulutuksestani, joka on HSO-Sihteerin koulutus vuodelta 1993. Koulutuksessa yli puolet ajasta opiskeltiin kieliä, erityisesti liikekirjeenvaihtoa. Niistä opinnoista on todella ollut hyötyä tässäkin työssä.

Valitsimme loppusuoralle kolme tehdasta. Saimme kaikilta kolmelta näytteet heidän kankaistaan. Yksi lupasi lähettää näytteet meidän kuoseillamme varustettuna, mutta ne viipyivät. Toisella oli aivan mahtava valikoima, mutta kommunikaatio oli jotenkin todella monimutkaista. Kolmas ei juuri kommunikoinut, mutta näytteet olivat laadukkaimmat. Valitsimme kolmosen. Emme ehtisi tilata näytteitä omilla kuoseillamme. Halusimme OMMEL-tapahtumaan mukaan, joten oli pakko ottaa riski ja tilata kangaspakat ilman koeversioita.

Ainahan osallistumisen voi perua, mutta sellainen ei oikein kuulu tyyliimme. Siksi kehitin vielä plan B:n. Tiesin Euroopassa toisen alihankkijan, jolta sai tilattua pienehköjä määriä kankaita omilla kuoseilla. Ainoa onglema oli, että tuo toimittaja ei toimittanut kankaita Suomeen. No, pienellä päänvaivalla ja selvitystyöllä sekä saksalaisen osoitteen ja uudelleenpostituspalvelun avulla siitäkin selvittiin.  


Instagram-kampanjaamme kuvaamani ja muokkaamani "huoneentaulu"

Viikuna-projektin maalisuora häämöttää

Kankaita ”odotellessa” oli vihdoin aikaa perustaa Viikunalle omat Facebook- ja Instagram-sivut. Suunnittelin insta-kampanjamme ja ajastin sen. Mietimme Viikunan ilmeen OMMEL-tapahtumaa varten. Hanna suunniteli ja tilasi tuotelaput ja flyerit ja minä vektoroin Viikunahedelmät-kuosin ja suunnittelin ja tilasin roll-upin. Teimme markkinahintakatsauksen ja päätimme hinnoittelusta. Mietimme Viikunan tarinaa ja ydintä ja kirjoitin sitä mietelauseiksi/sanapareiksi. Joskus matkan varrella teimme myös keskinäisen sopimuksen Viikuna-malliston tulevaisuudesta.

Koralli-kangas, luomupuuvillatrikoo


Jihuu! Onnistuneet kankaat saapuivat vihdoin 30.5., vähän reilua viikkoa ennen OMMEL-tapahtumaa. Leikkasimme ja pakkasimme kankaat yhdessä Hannan ja tekstiilisuunnittelijaharjoittelijani Marianne Kolarin kanssa. Kuvasimme kankaat Mariannen kanssa. Käsittelin kuvat ja latasin ne verkkokauppaani. Kirjoitin verkkokaupan tuotetekstit sekä tuotelappujen tekstit. Julkaisin tuotteet. Latasin tuotteet hintatietoineen maksupäätteelle. Tein inventaarion. Pakkasin autoon kankaat ja rekvisiitan. Ehkä tein vielä jotain, mitä en enää muista.

Huh, valmista.

Sitä se tekstiilisuunnittelija siis tekee. Työssä tarvitaan luovuuden ja suunnittelutaitojen lisäksi erityisesti epävarmuuden sietokykyä, riskinottokykyä ja kykyä keksiä keinot kaikenkarvaisten esteiden kiertämiseksi. Lisäksi, auttaa kummasti, kun osaa päästää työn käsistään ja todeta, että kuosi, tuote tai teksti on riittävän valmis. Parantamisen varaa kun on aina.

Me tekstiilisuunnittelijat: Hanna Ruohola (vas.) ja Sari Taipale

Kuoseista tuli näköisiämme ja saimme niihin yhdistettyä kummankin omaa kädenjälkeä ja parhaita puoliamme suunnittelijoina. Kankaiden vastaanotto oli hyvä. Lisäksi minulla riitti keväällä aikaa muuhunkin, esimerkiksi asiakasprojektiin - bannerin ja kirjan kannen suunnitteluun.
Tule myös moikkaamaan meitä la-su 8.- 9.9. Kaapelitehtaalle Design Marketiin! Tulevat tapahtumamme pääset jatkossa tsekkaamaan täältä.







#tekstiilisuunnittelija #kuosisuunnittelija #kuosit #kankaat #kangasmallisto
SHARE:

torstai 28. kesäkuuta 2018

Sähän olet kotona



Olen yksinyrittäjä ja freelanceri ja teen töitä kotitoimistosta käsin. Törmään toistuvasti siihen, kuinka osa kanssaihmisistä kuvittelee minun vain ”olevan kotona”. Siis tekemättä mitään. Makoilemassa sohvalla ja viettämässä lokoista elämää. Tai tekemässä kotitöitä.

- Sullahan on helppoa, sähän olet kotona.
- Öh, ei. Olen töissä, täältä kotoa. Tässä on työhuoneeni.

- Nythän te olette päässeet lomailemaan tässä koulun loppumisen jälkeen jo pari viikkoa.
- Niin, lapsella alkoi kesäloma, mutta minä teen edelleen töitä päivittäin.

- Vaimosihan voi täällä laittaa kaikki valmiiksi siihen mennessä, kun tulet. Saat nauttia siitä, kun vaimo on kotona… (miehen kaveri virnuillen minulle ja miehelle)
- ???

Kun aloitin yrittäjänä, niin kuvittelin aluksi, että ihan ehdottomasti tarvitsen toimiston, johon mennä aamuisin. Aivan kuten palkkatyössä, sillä niinhän työtä kuuluu tehdä. Niin olin ainakin tehnyt sitä jo parikymmentä vuotta. Onneksi tuli vuokrattua silloinen toimisto yhdessä työkaverin kanssa, sillä pian toimisto jäi vain työkaverin käyttöön ja sitten hänkin luopui siitä.

Työtila numero kakkosen vuokrasin, kun kyllästyin keittiön pöydällä työskentelyyn pienessä asunnossamme. Ei siinä pöydässä mitään vikaa ollut, mutta oli turhan työlästä korjata tavarat aina pois päivän päätteeksi ja aloittaa seuraavana aamuna alusta. 

Tilavampaan asuntoon muuton ja oman työhuoneen myötä en tarvitse enää erillistä toimistoa ja se on ihan parasta. Voin tehdä töitä silloin, kun pitää ja silloin, kun tuntuu siltä. Voin vaikka herätä pari tuntia muita aiemmin ja kirjoittaa blogia työhuoneessa, ihan omassa rauhassani. Mitä ylellisyyttä! Ja kun kotoa käsin työskentelen, niin teenhän kotitöitäkin tietysti jossakin välissä. Ne käyvät hyvin taukoliikunnasta, eikä niistä onneksi tule samanlaista morkkista, kuin taannoin palkkatyössä etäpäivänä.



Lapsi heräsi, joten söimme aamupalan ja tanssimme hieman Moves like Jaggerin tahtiin. Nyt taidan jatkaa muita töitä. Tänään on vuorossa on mm. Insta-ajastuksia VIIKUNA-mallistoon liittyen, tuotesuunnittelua ja verkkokaupan tulevan kieliversion valmistelua eli tekstien kääntämistä englannin kielelle. Taidanpa kuitenkin vielä kastella kukat ensin.

Aurinkoista työpäivää!



PS. Jos haluat tietää, mitä olen viime vuosina kotitoimistossani urakoinut, niin kurkkaa tänne.
SHARE:

torstai 31. toukokuuta 2018

Olisinpa tiennyt



Hei!

Kirjoitan tämän kirjeen sinulle tulevaisuudesta. Olet kovin nuori, joten et ehkä ymmärrä kaikkea mitä sinulle nyt kerron. Säilytä siis kirjeeni, niin voit lukea sen uudelleen tarpeen tullen elämäsi varrella. Näillä elämänohjeilla haluan antaa sinulle voimaa ja tyyneyttä kohdata tuleva elämäsi.



Pidä lapsena saadut ystävät, sukulaiset ja perhe lähelläsi. Vanhemmiten ne ihmiset, jotka ovat tunteneet sinut koko elämäsi ajan, tulevat sinulle tärkeämmiksi. 

Kuuntele sisäistä ääntäsi, ole rehellinen ja rohkea, vain niin voit saavuttaa tavoittelemasi. 

Ole armollinen itsellesi, jaa ilosi ja surusi, sillä jaettu taakka on kevyempi kantaa. 

Älä pelkää yksinäisyyttä – tarvitset sitä tutustuaksesi itseesi ja saadaksesi voimaa. 

Arvosta itseäsi ja ole tyytyväinen saavutuksiisi. Kerro ajatuksiasi ja mielipiteitäsi, ne ovat hyviä ja arvokkaita. 

Ole reilusti eri mieltä. Olet hyvä, älykäs ja sopiva omana itsenäsi. 

Harjoita kärsivällisyyttäsi – malta odottaa rakkautta. Mene naimisiin vain rakkaudesta. Odota, kunnes olet varma. Tiedät kyllä itse, milloin. 

Tee suuret päätökset elämässäsi yksin, ole itsekäs. Älä pelkää luopumista ja vaikeita elämäntilanteita. Niitä tarvitaan, jotta sinä selviäisit. 

Itke, kun itkettää, naura, kun naurattaa, rakasta, kun on sen aika. 

Pidä huolta itsestäsi – sinun ajatuksesi, tunteesi ja kehosi ovat sinun. Mieti, kenen vuoksi uhraudut. 

Lepää kunnolla, sinulla ei ole kiire. 

Tartu tilaisuuksiin, hulluttele ja nauti elämästä. 

Älä kuuntele pessimistejä, äläkä ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, ettet voi itse vaikuttaa elämänkulkuusi. 

Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija.

Terveisin

Tulevaisuuden paras ystäväsi






PS. Kirjoitin tämän kirjeen nuorelle itselleni 2000-luvun alussa. 

SHARE:

perjantai 25. toukokuuta 2018

Ihana vapaapäivä!



Kerrankin melkein kokonainen päivä ihan itselle. Tällä viikolla on tullut urakoitua sen verran, että nyt pidän vapaapäivän. En ole ehtinyt edes blogia kirjoittaa. Mutta en kyllä avaa konetta. Mitä tekisin? Tai olisinko tekemättä? Istun ainakin hetken tässä sohvalla tekemättä mitään. Nautin hiljaisuudesta. En todellakaan ryhdy tuijottamaan telkkaria. Kännykästä voisin silti tsekata muutamat uutiset …ja ehkä vilkaista vähän Facebookkia.

(Puolitoista tuntia myöhemmin.)

Ulkona näyttää tänäänkin tosi kauniilta. Taidanpa mennä takapihalle. Kas, mittarissa on jo 20 astetta. Ennen kuin menen, niin laitan kuitenkin pyykit koneeseen. Ne hoitavat itsensä sillä aikaa, kun minä nautin vapaapäivästä. No niin. Olipa hyvä, että tuli vihdoin ostettua tällainen riippukeinu. Suorastaan maagista, miten tässä pääsee zen-tilaan niin nopeasti, kun leppeä kesätuuli vienosti keinuttaa…

Onpa ihanan vihreää ja kukat kukkivat aivan upeasti. Tuntuu, että luonto on täynnä pieniä silmäniloja. Nyt en katso tuota pihan keskellä lojuvaa haravaa, todellakaan. Tämä päivä on varattu silkalle nautinnolle… Silti, taidan tässä samalla ottaa ihan vain muutaman kuvan blogia varten. Itse asiassa olisi kiva tehdä sellainen postaus, jossa olisi enimmäkseen kuvia. Ja värejä!



(60 kuvaa myöhemmin.)

Wou! Raparperin varret ovat jo tosi pitkiä. Napsaisen tuon kukan vaan nopeasti pois, ettei raparperi innostu kasvattamaan pelkkää kukkaa. Tai no, oikeastaan voisin leikata pari varttakin ja tehdä niistä saman tien raparperipiirakan. Kännykkä piippaa. Lähelle muuttanut kaverihan se siellä viestii, että hän voisi tulla nyt käymään. Sehän sopii, kun on kerrankin aikaa ja raparperipiirakkaakin tarjolla. Sekoitan aineet pikapikaa ja laitan piirakan uuniin. Sillä aikaa ehdin sopivasti ladata kuvat kännykästä Driveen.

Pyykkikone piippaa ja ovikello soi. Pyykkikone saa nyt olla. Käyn avaamassa vain kannen, se riittää toistaiseksi. Uuni piippaa. Kaveri ei ota nyt piirakkaa, mutta ei se mitään – nautin piirakasta itse sitten myöhemmin. Ai, kun on kiva pitää leppoisa rupatteluhetki välillä. Esittelen kasvatuslaatikossa hienosti itäneitä siemeniä.

Ei voi olla totta, miten aika lentää. On lähdettävä hakemaan lasta. Äh, on ihan pakko käydä tankkaamassa. Ja ehkä olisi viisainta myös hakea se eilen uusittu allergialääke samalla reissulla apteekista…

Ihania, aurinkoisia, hauskoja, vapaita tai ei niin vapaita päiviä kaikille!








PS. Sen raparperipiirakan resepti muuten löytyy täältä. Käytin mehun asemasta jääteetä ja kumosin taikinan suoraan uunipellille leivinpaperin päälle. Toimii, vaikkei koko pellille riitäkään, ja tulee kivan rapeat reunat. Kiitos hyvästä ohjeesta Suklaapossu-blogille!
SHARE:

torstai 10. toukokuuta 2018

Viisi vinkkiä inspiraation houkuttelemiseksi



Nykytaiteilija ei todellakaan voi odotella inspiraation alkamista. On luotava, vaikkei aina inspiroisikaan. Silti, onhan se mahtavaa, kun inspiraatio iskee. On aivan mainiota tehdä töitä flow:ssa. Parhaimmillaan voi tuntua kuin tulostaisi suoraan päästä. Mutta eihän se aina sellaista ole.


Alta löydät viisi vinkkiäni inspiraation houkuttelemiseksi.


1. Mene ulos

Kotiovesta ulos astuminen on useimmiten se helpoin ja yksinkertaisin keino. Mene vaan, vaikkei huvittaisi. Ota mukaan muistiinpanovälineet ja kamera. Tai koira, jos on. Ulkona tapahtuu aina jotain uutta.



2. Katso hyvä elokuva, tv-sarja tai päräyttävää stand-uppia

Tämän tarkoitus on tietysti se, että unohdat itsesi hetkeksi. Kokonaan.
Hyvästä viihteestä voit löytää myös yllättävää silmänruokaa. Ihastuin Netflixin Grace & Frankie –sarjaan. Sen lisäksi, että sarja on monella tavalla herkullinen, niin fanitan erityisesti Gracen vanhemman tyttären officea, oi! <3

3. Leiki (ainakin salaa)

Leikkiminen vapauttaa energiaa. Siis leiki lastesi ja/tai lastenlastesi tai naapurin lasten kanssa. Tai leiki salaa itseksesi. Pelaa lautapelejä. Kiusoittele ja tule kiusoitelluksi. Kuvittele itsesi leikkimässä lapsuutesi lempileikkiä.

4. Katsele vanhoja kuvia

Katso vanhoja valokuvia ja aikakauslehtiä. Katso kuvia uudella tavalla niin, ettet kiinnitäkään huomiota kuvauksen kohteisiin vaan siihen, mitä tapahtuu taustalla. Tarkkaile värejä, muotoja ja ajankuvaa. Kuvittele itsesi kuvan miljööseen. Millainen henkilö olisit? Millaista elämää eläisit?

5. Nuku

Tai pikemminkin opettele herättämään itsesi, kun olet unen ja valveen rajamailla. Silloin ideat jäävät paremmin mieleen. Osa kuosi-ideoistani tulee minulle unessa. Aika tyypillinen uneni on sellainen, jossa katselen jotain kaunista kuosia tai kangasta ja harmittelen, että se on jo tehty… kunnes herään riittävästi ja totean, että se olikin unta.

Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että luovan suoltamisen tiellä oleva tulppa ei vain lähde. Voit tietysti odottaa ja tehdä jotain muuta sillä välin, mutta toisaalta, odotus voi venyä turhan pitkäksi. Omakohtaisesti olen todennut, että oikein vaikeaan luovaan ummetukseen löytyy vain yksi resepti: tekeminen. Kun lähdet vetämään lankaa jostain kohdasta, niin kyllä se kerä lopulta purkautuu kokonaan.

Inspiroivaa helatorstaita sekä ihanaa äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille ja sinulle, joka olet sydämessäsi äiti!




SHARE:

torstai 3. toukokuuta 2018

Rakennatko itsellesi esteitä?



Sain ajokortin 18-vuotiaana. Ajo-opettajani oli rauhallinen ja kannustava ja opin luottamaan itseeni kuljettajana. Yhden tärkeän neuvon muistan vieläkin: Älä mene tilanteisiin, joissa tuntuu, ettet pysty hallitsemaan ajokkiasi. Sillä pärjäsin pitkälle. Ajoin kaupungissa ja maantiellä. Nautin autoilun tuomasta vapaudesta ja puhkoin vain yhden renkaan, tankkauspisteen ajokorokkeeseen.

Nuoruuden kumppanin harrastuksen myötä kuvaan tulivat mukaan vanhat jenkkiautot. Ehkä ne olivat liian rikkinäisiä ja siksi arvaamattomia. Joka tapauksessa olin ajaessa kauhuissani ja tuntui kuin olisin yrittänyt luotsata laumaa villihevosia. Kehitin itselleni kamalan trauman. Päätin, etten osaa ajaa, enkä halunnut ajaa autoa enää ikinä. Olin ajamatta autoa liki 20 vuotta!

Ajamattomuusputkeni päättyi, kun lähdin ex-ammatissani kollegan kanssa Raaheen kouluttamaan. Olimme vuokranneet Oulun lentokentältä auton, jota kollegan piti ajaa. Lentokoneessa kollegalle tuli kova korvasärky. Hän ei pystynytkään ajamaan. Takaisinkaan emme halunneet kääntyä, joten minun oli pakko ajaa vuokra-auto Oulusta Raaheen ja takaisin. Olin vapiseva hyytelö, mutta selvisimme siitä. Tunsin itseni sankariksi.

Tuon reissun jälkeen aloitin ajo-opettelun alusta. Jännitän edelleen maantieajoa jonkin verran, mutta kaupunkiautoilu sujuu jo rutiinilla. Vuoren korkuisesta, ihan itse rakennetusta esteestä on jäljellä enää pieni nyppylä.


Väkisinkin tulee välillä mietittyä, missä olisin, jos olisin hakenut opiskelemaan tekstiilisuunnittelua jo aiemmin. No, uskon, että oman alan etsiminen on ollut minulle pitkän kaavan mukaan toisaalta tarpeellistakin. Silti, haluan kannustaa sinua, hyvä lukija, ettet tee kuten minä tein. Olin nimittäin päättänyt, etten ole riittävän hyvä ja siksi minun ei kannata hakea mihinkään taideoppilaitokseen. Onneksi rohkaistuin ja päätin yrittää edes yhden kerran. Se riitti.




SHARE:

torstai 26. huhtikuuta 2018

Oletko sinäkin hybridi?



Hybridi =
”sekoitus, risteymä, bastardi”
”auto, jossa on sekä polttomoottori että sähkömoottori”
”esine, jossa on käytetty kahta eri valmistustekniikkaa” *

Koko ikäni, niin kauan kuin muistan, ihan näihin päiviin saakka, minulle on sanottu näin:

Älä hajota itseäsi liikaa!
Keskity vain yhteen asiaan!
Saisit paljon enemmän aikaan!
Millä ajalla aiot tehdä tämän kaiken?
Kyllä sun nyt pitää karsia.

Ja niin edelleen.

Boh! En ole enää vuosiin vaivautunut väittämään vastaan. Energian tuhlausta. Pitäkööt mielipiteensä ja minä pidän omani. Sillä yhteen asiaan keskittyminen on kuolettavan tylsää! Puuduttavan pitkästyttävää! Ja tasapaksun turhauttavaa.

Ihan näihin päiviin saakka monialaisuus ja moniosaajuus on ollut yleisen käsityksen mukaan vähintäänkin epäuskottavaa ja hieman omituista. Mutta ajat muuttuvat, onneksi, ja useamman alan hallitseminen alkaa olla ennemminkin elinehto kuin outo ominaisuus.

Tulevan hybridin taidonnäyte eli 11-vuotiaan tyttäreni ottama kuva

Olen luontaisesti utelias uusille asioille ja yleensä innokas oppija. Silti joskus oppia hamstratessani on tuntunut siltä, että mitähän ihmettä tälläkin tiedolla teen. Tuliko tehtyä väärä ratkaisu, kuin ilmoittauduin vielä tähänkin koulutukseen? No, ei tullut. Kaikki oppi ei ehkä tule hyötykäyttöön saman tien, mutta erityisesti tällä yrittäjyyden polulla lähes kaikelle on käyttöä. Viime aikoina olen ollut erityisen tyytyväinen 90-luvun taitteessa tankkaamaani liikekirjevaihtoon eri kielillä. Jopa lukion ranskalle on ollut tarvetta. Pitkä työkokemukseni toisella alalla taas on antanut korvaamatonta näkemystä asiakkaan arkipäivään.

Jos siis olet hybridi, niin ota ihan lunkisti. Katso myös välillä peräpeiliin ja totea, mitä kaikkea oletkaan jo saavuttanut. Muista, että hybridillä on hybridin ruokahalu. Sen lisäksi se haluaa sekoittua ja integroitua. Erästä lempiohjelmaani mukaillen: Älä siis ole huolissasi, meidän hybridien kultakausi on vasta tulossa.








* Lähteet:
http://jkorpela.fi/siv/sanath.html
https://www.suomisanakirja.fi/hybridi

SHARE:

perjantai 13. huhtikuuta 2018

7 muuttovinkkiä - Muutossa auttaa ennakointi ja asenne


Olin auttamassa äitiäni muutossa. Kaikista sukumme geeneistä ei ole kiittämistä (heh), mutta äidiltä periytynyt organisointikyky auttaa kyllä muuttamista kummasti. Tällä kertaa organisoimme jopa samaan suuntaan, joten muutto oli siinäkin mielessä kohtuullisen mukava.

Olen muuttanut elämäni aikana 17 kertaa, mutta viime vuosina yhä harvemmin. Jos jotakin on jäänyt mieleen, niin oikean asenteen merkitys. Asenteen omaksumisessa taas auttaa seuraavien seikkojen tiedostaminen.

1.      Muutossa tulee aina kiire.
Olipa aikaa käytettävissä miten paljon hyvänsä, niin lopulta aika loppuu aina kesken. Kaikkea ei kuitenkaan saa valmiiksi, joten se täytyy vain hyväksyä. Pääasia on, että loputkin tavarat siirtyvät jossain järjestyksessä määränpäähänsä. Niiden elinkaaren jatkumista voit pähkäillä sitten siellä kaikessa rauhassa.

2.      Hyvin suunniteltu on oikeasti puoliksi tehty.
Suunnittele, mittaa, laskeskele. Mieti mitä siirtyy, missä järjestyksessä ja minne. Peruskauraa on tietysti merkata laatikkoihin sisältö ja huone, mutta huonekalujen paikat on myös hyvä miettiä. Yllätyksiä voi tulla huonekorkeuden, säilytystilan määrän tai kodinkoneiden mahtumisen suhteen. Jos muutat kaverin kanssa, niin olkaa suunnitelmasta yksimielisiä ja pysykää siinä, ainakin muuttopäivänä.

3.      Jotain menee aina rikki.
Pitää paikkansa. Nyt meni rikki tv-tason pyörä. Korvasin sen näppärästi pakkausmuovista muotoillulla muovitollolla. Hyvä tuli. Ole siis suurpiirteinen, ainakin muuttopäivänä.

4.      Kellarit ja vinttikomerot ovat aina niitä pahimpia tyhjennettäviä.
”– No niin, tämähän meni hyvin! Nyt on jäljellä enää kellari.” Nolottaa, mutta muistan ajan, kun kellarikopperoni äärellä itkettiin. Tästä viisastuneena kävimme inventoimassa äitini kellarin aarteet jo viime kesänä. Sen jälkeen teimme suunnitelman joidenkin tavaroiden osalta. Kaksi viikkoa ennen muuttoa, kävimme toteuttamassa suunnitelman eli tyhjentämässä kellarin ylimääräisestä roinasta (kierrätys ja roskis), viemässä muuton jaloista joitakin tavaroita turvaan ja järjestämässä kellarin muuttovalmiiksi. Kyllä kannatti.

5.      Jaksaa, jaksaa!
Helpota alkuasi uudessa kodissa. Jos mahdollista, niin vie uuden kodin jääkaappiin ruokaa jo valmiiksi. Pakkaa yksi laukku kuin olisit lähdössä parin päivän matkalle. Pakkaa myös yksi laatikko, jossa ovat päivittäin tarvittavat keittiövälineet esim. pari lautasta, ruokailuvälineet, lasit, sakset, kattila, jne. Tee muuttopäiväksi eväät. Ja oikeasti syö ne.

6.      Jätä vanhaan kotiin viimeiseksi tavaraksi pitkävartinen kenkälusikka.
Jos vähänkään kärsit tarkastamisneuroosista, niin pitkävartisella kenkälusikalla saat nopeasti kokeiltua, ettei hyllykaapin perälle todellakaan enää jäänyt mitään. Kätevää.

7.      Uusi koti tai asuinpaikka ei ole koskaan ihan sellainen kuin etukäteen kuvittelit.
Niin se vain on. Aurinko ei ehkä paistakaan siitä kulmasta kuin oletit. Mutta toisaalta käytävässä ehkä tutustut mukavaan naapuriin, jolla on saman ikäiset lapset kuin sinulla.  Muutimme nykyiseen asuntoomme talvella. Ilahduin ikihyvikseni, kun keväällä tunnistin pihassamme kasvavat pensaat mustaviinimarjaksi ja karviaiseksi. Yhden ”koristepensaan” melkein jo heivasin, kunnes sen valkoiset ”koristemarjat” alkoivat sinertää. Ihana pensasmustikka!


SHARE:

torstai 22. maaliskuuta 2018

Deadline on ystävä



Täytyy myöntää, että olen tyypillinen bussiin juoksija. Lähden kotoa liian myöhään ja hölkötän hikisenä paikalle viime tipassa, kun bussi on jo pysäkillä. Jos ehdin, niin saan siitä mielettömät kicksit. Ehdinpä! Mikä onnistumisen elämys! Jos en ehdi… no, se ei ole vaihtoehtojen listalla.

Argh! Taas aloitin projektini myöhässä. Pahinta myöhässä olemisessa on, että projektiin liittyy yhteistyökumppani, sillä jos homma ku**e, niin se epäonnistuu myös kaverilla. Joskus mietin, että järjestänkö näitä ”onnistumisen elämyksiä” itselleni tosiaan vain niiden kicksien takia? Epäilemättä tähän käyttäytymiseen vaikuttavat silloin tällöin pilkahteleva yletön optimismini ja vankka luotto omiin kykyihini… (huomaa itseironia rivien välistä)

Selkeämmin sanottuna, aiomme julkaista kollegani Hanna Ruoholan kanssa uuden vaatetuskangasmalliston. Suunnittelemme yhdessä kivat kuosit ja tuotamme niistä kankaita, joita innokkaat ompelijat voivat ommella vaatteiksi asti. Olen koko suunnittelijaurani ajan halunnut tehdä yhteistyömalliston, jossa on useamman kuin yhden suunnittelijan kädenjälkeä. Se on kivaa ja mielenkiintoista ja hassua ja nyt, kun se todella tapahtuu, niin yllättävää kyllä, kahden suunnittelijan kädenjäljen yhdistäminen on myös aika vaikeaa. Sehän ei haittaisi, jos olisi aikaa, mutta kun on tämä bussiinjuoksemisjuttu…



Kangasmallistomme nimi on Viikuna. Se on inspiroitunut kasvien vehreästä mehukkuudesta. Viikuna-mallistomme on ensiesittelyssä Ommel-tapahtumassa kesäkuussa. Voit seurata meitä jo Facebookissa, Viikunan omilla sivuilla tai voit myös seurata meitä vaikka Instagramissa: Hanna @hanna.r.design tai Sari @truecoloursdesign.

Kun tein opinnäytetyötäni vuonna 2013 tiukalla aikataululla (kuinkas muutenkaan), niin eräs samalla, viimeisellä kurssilla opiskeleva sanoi minulle, että deadline on ystävä. Ajatus ei alkuun herättänyt minussa oikein mitään, mutta mutusteltuani sitä jonkin aikaa oivalsin, että tuohan on mainio näkökulma. Riittävästi vain deadline-ystäviä peliin, niin aikaiseksi saaminen helpottuu huomattavasti.

Viikunan deadline on asetetttu – pidä meille peukkua!








Sarjassa "luonnosteluani Viikunaa varten", vaikka tämä ei välttämättä edustakaan Viikunan lopullista visuaalista ilmettä


SHARE:

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Aarretta etsimässä


Millainen matkailija sinä olet? Sävyttääkö matkantekoasi lievä ärtymys, kun haluat päästä mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B? Vai oletko omaa sukua tutkimusmatkailija, joka haluaisi koluta kaikki kiinnostavilta vaikuttavat kolkat ja tienhaarat? Kuulun itse jälkimmäisiin ja mieluiten lähtisin matkalle aina ajan kanssa, jotta yllättäville sattumuksille jää riittävästi tilaa.

Kun aurinko paistaa ja lämpömittarin lukema kohoaa, niin mieli alkaa askarrella kesäisten aktiviteettien parissa. Kesämökkeily ja automatkailu ovat lähellä sydäntäni ja toimivat oivina inspiroijina kuosisuunnittelijan työssäni. Mitä olisi kesä ilman hiekkateitä ja Leevi and the Leavingsiä?

Minua viehättävät erityisesti pienten paikkakuntien, kauniilla paikoilla sijaitsevat kesäkahvilat, jotka ovat inspiraation kannalta varsinaisia aarteita. Jos kahvilan yhteydessä vielä on museo tai paikallisten käsitöiden myyntiä, niin kokemus on entistä täydempi.

Jos siis kauniina kesäpäivänä halajat ajelulle, niin käännä nokka kohti näitä aarteita.

Myllymuseo pikkutien varrella Päijät-Hämeessä. Kiva kohde kuvaajalle. Näin täällä muutama vuosi sitten ihania neidonkorentoja, joita muuten ei juuri näy. Osoite: Vesijaonraitti 562, 17630 Vesijako



Miekankosken kahvila
Uittomuseo ja käsityömyymälä. Kahvilassa hyviä pullia, jopa ruoka-aineallergioita huomioitu! Osoite: Miekankoskentie 942, 52700 Mäntyharju



Joka kesän must. Kanavalla on vain niin kiva katsella sulun kautta seilaavia paatteja tai käydä tsekkaamassa Jokirannan Kesä käsillä –käsityötuotteet ja myös ihania kirpparituotteita vanhoilta vuosikymmeniltä. Puistossa lempeitä pihtakuusia.




Tässä samassa yhteydessä tekee vielä mieleni mainita muutama muu käymisen arvoinen paikka eli Padasjoen sahtimarkkinat sekä tietenkin Unescon perintökohteemme Petäjäveden vanha kirkko ja Kyläsepän Takomarkkinat. Nostalgikkona koen, että kaikissa näissä paikoissa, niin nykyaikaa kuin ovatkin, on vielä menneiden aikojen lumoa. Haikea huokaus… Kesätunnelman minulle kruunaisivat juhannustanssit Hangan lavalla tai oikein kunnon maalaisravit!

Millaisia aarteita sinä ole kesä-Suomesta löytänyt? Missä on mielestäsi kiva inspiroitua ja kahvitella tai kuvata ja piirustella?











PS. Kaikki kuvat ovat omia.

SHARE:

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Maaliskuu jo taidetta näyttää - haluatko inspiroitua?



Tykkään maaliskuusta. Tuntuu siltä, että juuri maaliskuussa talven selkä taittuu ja kevät saapuu huristaen. Huhtikuussa herään viimeistään talviunesta, onhan se myös syntymäkuukauteni. Nuorempana kevät tuntui siitepölyallergian vuoksi tuskaisalta ja mielestäni sen olisi voinut peruuttaa kokonaan ja hypätä suoraan juhannuksen jälkeiseen elämään. Nykyään on onneksi jo helpompaa.

Alkukevät tuntuu aina vähän tyhjältä tapahtumien suhteen, mutta maaliskuussa on uusi meininki. Taiteen katsominen on ainakin minulle oiva inspiraation lähde. Kaapelitehtaan Puristamossa on tänäkin vuonna
10. – 18.3. Ornamon teosmyynti, johon itsekin haaveilen joku vuosi osallistuvani. Sen lisäksi kannattaa tsekata kätevästi viereisessä tilassa eli Merikaapelihallissa samaan aikaan pidettävä Taidemaalariliiton teosvälitys. Molemmat ovat auki ma-pe 11-18 ja la-su 11-17 ja molempiin on vapaa pääsy. Jos et pääse katsomaan näitä, niin aina on mahdollista lähteä katsomaan luonnon omaa taidenäyttelyä astumalla ovesta ulos.

True Colours Design
Huisku, omaa tuotantoa


Kun katson toisten tekemää taidetta inspiroidun väreistä (yllätys;)) ja niistä mielikuvista, joita teokset minussa herättävät. Samaa pätee myöskin elokuviin. Tai oikeastaan mihin tahansa visuaaliseen materiaaliin. Olen kehittänyt oman inspiroitumismenetelmäni (tai ties vaikka se olisi hyvinkin laajasti käytössä, mutta minulle uusi). Se menee näin. Vilkaise jotain puolihuolimattomasti tai silmäkulmasta ja muodosta siitä oma vaikutelmasi. Paina vaikutelma mieleesi. Katso sitten vilkaisemaasi kohdetta kunnolla. Huomaat, että vaikutelmallasi tuskin on mitään tekemistä alkuperäisen teoksen kanssa, niin ”väärin” olet sen nähnyt. Testaa, se on kiehtovaa!

Olen miettinyt sitä, millaisen teoksen itse ostaisin. Tietysti teoksen pitäisi puhutella minua henkilökohtaisesti ja ehkä tarjota jokin uusi näkökulma tai olla yksinkertaisesti ohittamaton silmäkarkki. Ajan myötä olen huomannut, että arvostamassani taiteessa (niiden ihanien värien lisäksi) toteutuu ainakin yksi näistä:

  • taidokas vaivannäkö
  • ajan hermolla oleva yksinkertaistaminen tai
  • oivaltava huumori.

Millaisesta taiteesta sinä pidät? Mitä hankkisit kotiisi?







 

SHARE:

torstai 1. maaliskuuta 2018

Puhu unelmistasi



Olen viime päivinä pohtinut unelmointia. Ensinnäkin on tärkeää, että unelmia on – pieniä, suuria, tavallisia ja uskomattomia. Elämässä pitää olla jotain, mitä odottaa, riippumatta siitä missä tilanteessa olet. Toiseksi tärkeintä on toteuttaa unelmia nyt. Kirjoitan joka vuosi jonkin vihon kulmaan oman unelmalistani. Kun sitten myöhemmin, paljon myöhemmin, selailen vihkojani (rakastan muistivihkoja) ja luen noita listojani vuosien takaa, niin hämmästyn sitä, kuinka moni unelma onkaan toteutunut. Toki, onhan se niin, etteivät ne unelmat pelkästään vihkoon kirjoittamalla toteudu vaan pitää olla tahtoa, tuuria ja tekemistä ja sen lisäksi pitää uskaltaa sanoa unelmansa ääneen.

Kun pyrin opiskelemaan tekstiilisuunnittelua, ilmoitin pääsykokeessa, että aion perustaa Suomeen ”uuden Marimekon”. En tiedä edelleenkään ihmetyttikö, ärsyttikö, naurattiko se vai oliko se samantekevää, mutta sanoin unelmani ääneen. Uskon, että sillä oli merkitystä. Se kertoi minusta jotain ihmisenä.


Täytyy tunnustaa, että oli hilkulla, etten olisi lähtenyt koko pääsykokeeseen. Olin hiljattain opetellut uudestaan ajamaan autoa vuosien tauon jälkeen. Kolmipäiväisen pääsykokeen ensimmäinen osuus oli Bulevardilla sijaitsevassa oppilaitoksessa. Jännitin keskustassa ajamista ja parkkipaikan löytymistä niin, että meinasin viime hetkessä olla lähtemättä. Se oli niin tipalla. Mutta onneksi lähdin ja ehdin juuri ja juuri.


Minun unelmani nyt on perustaa oman näköiseni muotoilualan yritys, johon voin palkata tai ottaa muuten mukaan kaikki matkan varrella tapaamani hyvät tyypit (ja heitä on paljon). Itse häärin yrityksessä luovana johtajana integroiden ihmisiä ja asioita, suunnitellenkin, mutta luoden mahdollisuuksia myös muille. Wou! Onhan se utopiaa vielä, mutta you never know…
Aina joku onnistuu.

Taannoisessa pääsykokeessa laitoin puhumisen lisäksi myös kaiken osaamiseni ja tahtoni peliin. En kuvitellut olevani maailman paras piirtäjä, mutta ideoita minulta ei ole puuttunut. Otin itsestäni irti kaikki, mitä lähtee. Se kannatti. Puhu siis unelmistasi ääneen aina, kun mahdollista. Ja tilaisuuden tarjoutuessa, laita kaikki peliin. Saatat saavuttaa unelmasi, koska… aina joku saavuttaa.



PS. Kirjoitan näitä ajatuksiani, koska haluan kannustaa ihmisiä, siis sinua ponnisteluissa unelmiesi saavuttamiseksi. Minäkään en tiennyt tekstiilisuunnittelusta höhkäsen pölähtämää ennen vuotta 2010. Jos haluat seurata matkaani ja jos kiinnostaa, niin käy kurkkaamassa Theseuksesta löytyvä opinnäytetyöni. Sieltä löydät viimeisestä kappaleesta matkani alkuvaiheen ajatuksia. Ja paljon muutakin.

SHARE:

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Jos nimeni ei olisi Sari, se olisi Aamu


Hetken aikaa harmitti, että tuli herättyä niin aikaisin. En saanut millään enää unen päästä kiinni. Harmi haihtui kuitenkin aika nopeasti, sillä aikaisessa aamuhetkessä on jotain maagista. Hiljaisuus. Valo. Se, että muut vielä nukkuvat. Lupa olla yksin omien ajatustensa kanssa ja tehdä mitä huvittaa. Ei sillä, etteikö muutenkin, mutta aamulla se tuntuu jotenkin vielä vapaammalta. Tuoreelta. Siltä, että juuri tänään mikä tahansa on mahdollista.

Sunny-kuosini
Ennen lapsiperhe-elämää minulla oli tapana käydä joka kesä jollain viikon kurssilla jossain päin Suomea kansalaisopistossa. Yksi parhaista kursseista oli Paimiossa käymäni Elämäkerran kirjoittamisen kurssi - olinhan silloin jo 30 vuotta täyttänyt… Joka tapauksessa, kurssilla oli erinomainen vetäjä, Pirjo-Riitta Tähti-Wahl, ja meitä kurssilaisia jokaista ikäluokkaa rikastuttamasa yhteistä tekemistä. Kirjoitimme kukin omia tekstejämme, omilla tyyleillämme ja luimme niitä sitten soveltuvin osin muille. Muistan vieläkin osan tarinoista. Tehtävänämme oli myös kirjoittaa joka aamu noin 20 minuuttia aamusivuja. Kontrolloimatonta tajunnan virtaa heti herättyä. Huomasin, että kirjoitan mielelläni pieniä tarinoita ja todennäköisesti juuri tuolloin löysin oman tyylini kirjoittaa.

Kirjoitin aamusivuja pitkään. Se oli välillä rasittavaakin, koska olen oikeasti enemmän iltakukkujainen kuin aamun virkku. En ehkä kirjoittanut elämäkertaani, mutta kirjoittamalla oli helpompi jäsentää tapahtunutta ja pääsin selville siitä, mitä haluan. Erityisen tarpeellista se oli silloin, kun omaa sisäistä ääntä oli vaikea erottaa muiden odotuksista. Ja aivan paras paikka kirjoittaa oli mökin portailla aamuauringon häikäistessä.

Aurinkoista hiihtolomaviikkoa ja omia aamuhetkiä sinulle!




SHARE:

torstai 8. helmikuuta 2018

Miten pärjätä (työ)elämässä?


Piipahdin kiinteistönvälitysuralla. Kokemus oli lyhyt ja opettavainen. Etukäteen kaipasin kovasti työyhteisöä. Sitä, ettei tarvitse päivittäin pyöriä täällä villasukissa, aivan keskenäni. Työyhteisön sainkin, kiitos siitä! Kaipasin myös raameja ja tehtävänantoja, ihan kunnon nakkeja. Olin kyllästynyt yrittäjän vapauteen. Mutta. Kun on useita vuosia opetellut siihen, ettei ole ketään, joka sanoo mitä pitäisi tehdä ja suunnitelmat, päätökset ja strategiat on tehtävä itse, on oltava oma hallituksensa ja it-tukihenkilönsä, niin valmiiksi pedattu agenda tuntuikin kummalliselta. Kuin olisin ollut käymässä jonkun toisen elämässä.

Kun aikoinaan aloitin luovalla alalla, koin erään oivalluksen. Entisellä työurallani kävin valmennettavana ja kun selitin tuntemuksiani, valmentaja kysyi minulta, missä kohtaa kehoani kyseinen tunne tuntui. Huomasin, että silloinen työelämä tuntui minulla lähinnä päässä. Myöhemmin Metropolian pääsykokeessa, opiskeluiden mittaan ja yrittäjänä muistin tuon kysymyksen, sillä ensimmäistä kertaa tuntui, että tein työtä, jota halusinkin ja se tuntui koko kehossa.

Imprint-kuosini vuodelta 2015


Olen noudattanut elämässäni muutamaa sääntöä:

1. Älä tyydy

Jos intuitiosi kertoo, ettet ole menossa oikeaan suuntaan, vaihda suuntaa. Älä tyydy huonoon kohteluun, väärään esimieheen, työtehtävään tai aliarvostamiseen. Vaadi parempaa ja ansaitse se omilla teoillasi.

2. Älä usko, mitä sinulle sanotaan

Eräs tyypillinen hokema, jota vieläkin välillä kuulee on: ”Älä ryhdy tähän, se ei kannata. Tässä on mahdotonta onnistua. Tämä ala on niin vaikea.” Kuulostaako tutulta? Älä usko sitä. Aina joku onnistuu. Muuten meillä ei olisi minnaparikoita ja katriniskasia. Seuraavaksi se voit olla sinä. Tee siis omat päätöksesi, tiedät itse parhaiten, mikä sinulle on hyväksi.

3. Lopeta turha miellyttäminen

En tarkoita sitä, ettei tarvitsisi olla ystävällinen vaan sitä, ettet miellytä ketään esimerkiksi hyötyäksesi hänestä. Ole oma, aito itsesi. Silloin sinussa on tarttumapintaa.

4. Tee kovasti töitä

Mitäpä tuohon lisäämään. Hohhailemalla ei pääse minnekään.

5. Lepää ajoissa

Älä tee elämästä projektia. Jos itkettää, niin itke. Jos naurattaa, niin naura. Jos väsyttää, niin pysähdy ja ota aikaa itsellesi.

Yksinyrittäjyydestä vielä. En jaksaisi millään olla aina veturi. Olisi niin kiva olla siellä keskijunassa, joskus jopa ravintolavaunun puolella. Mutta kun on veturiksi syntynyt, niin minkä sille mahtaa. Tietysti, jos olisi toinen veturi, jonka kanssa voisi välillä vaihtaa paikkoja, niin sehän voisi toimia. Olen siinä vaiheessa yrittäjän taipaleellani, että pitäisi kasvaa ja löytää yhteistyökumppani tai –kumppaneita. Jos olet kiinnostunut yhteistyöstä, niin kerro ihmeessä, puh. 040 750 6844 tai sari@truecolours.fi.

Hyvää loppuviikkoa! Sellaista, mikä tuntuu koko kehossa.




SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig