perjantai 13. huhtikuuta 2018

7 muuttovinkkiä - Muutossa auttaa ennakointi ja asenne


Olin auttamassa äitiäni muutossa. Kaikista sukumme geeneistä ei ole kiittämistä (heh), mutta äidiltä periytynyt organisointikyky auttaa kyllä muuttamista kummasti. Tällä kertaa organisoimme jopa samaan suuntaan, joten muutto oli siinäkin mielessä kohtuullisen mukava.

Olen muuttanut elämäni aikana 17 kertaa, mutta viime vuosina yhä harvemmin. Jos jotakin on jäänyt mieleen, niin oikean asenteen merkitys. Asenteen omaksumisessa taas auttaa seuraavien seikkojen tiedostaminen.

1.      Muutossa tulee aina kiire.
Olipa aikaa käytettävissä miten paljon hyvänsä, niin lopulta aika loppuu aina kesken. Kaikkea ei kuitenkaan saa valmiiksi, joten se täytyy vain hyväksyä. Pääasia on, että loputkin tavarat siirtyvät jossain järjestyksessä määränpäähänsä. Niiden elinkaaren jatkumista voit pähkäillä sitten siellä kaikessa rauhassa.

2.      Hyvin suunniteltu on oikeasti puoliksi tehty.
Suunnittele, mittaa, laskeskele. Mieti mitä siirtyy, missä järjestyksessä ja minne. Peruskauraa on tietysti merkata laatikkoihin sisältö ja huone, mutta huonekalujen paikat on myös hyvä miettiä. Yllätyksiä voi tulla huonekorkeuden, säilytystilan määrän tai kodinkoneiden mahtumisen suhteen. Jos muutat kaverin kanssa, niin olkaa suunnitelmasta yksimielisiä ja pysykää siinä, ainakin muuttopäivänä.

3.      Jotain menee aina rikki.
Pitää paikkansa. Nyt meni rikki tv-tason pyörä. Korvasin sen näppärästi pakkausmuovista muotoillulla muovitollolla. Hyvä tuli. Ole siis suurpiirteinen, ainakin muuttopäivänä.

4.      Kellarit ja vinttikomerot ovat aina niitä pahimpia tyhjennettäviä.
”– No niin, tämähän meni hyvin! Nyt on jäljellä enää kellari.” Nolottaa, mutta muistan ajan, kun kellarikopperoni äärellä itkettiin. Tästä viisastuneena kävimme inventoimassa äitini kellarin aarteet jo viime kesänä. Sen jälkeen teimme suunnitelman joidenkin tavaroiden osalta. Kaksi viikkoa ennen muuttoa, kävimme toteuttamassa suunnitelman eli tyhjentämässä kellarin ylimääräisestä roinasta (kierrätys ja roskis), viemässä muuton jaloista joitakin tavaroita turvaan ja järjestämässä kellarin muuttovalmiiksi. Kyllä kannatti.

5.      Jaksaa, jaksaa!
Helpota alkuasi uudessa kodissa. Jos mahdollista, niin vie uuden kodin jääkaappiin ruokaa jo valmiiksi. Pakkaa yksi laukku kuin olisit lähdössä parin päivän matkalle. Pakkaa myös yksi laatikko, jossa ovat päivittäin tarvittavat keittiövälineet esim. pari lautasta, ruokailuvälineet, lasit, sakset, kattila, jne. Tee muuttopäiväksi eväät. Ja oikeasti syö ne.

6.      Jätä vanhaan kotiin viimeiseksi tavaraksi pitkävartinen kenkälusikka.
Jos vähänkään kärsit tarkastamisneuroosista, niin pitkävartisella kenkälusikalla saat nopeasti kokeiltua, ettei hyllykaapin perälle todellakaan enää jäänyt mitään. Kätevää.

7.      Uusi koti tai asuinpaikka ei ole koskaan ihan sellainen kuin etukäteen kuvittelit.
Niin se vain on. Aurinko ei ehkä paistakaan siitä kulmasta kuin oletit. Mutta toisaalta käytävässä ehkä tutustut mukavaan naapuriin, jolla on saman ikäiset lapset kuin sinulla.  Muutimme nykyiseen asuntoomme talvella. Ilahduin ikihyvikseni, kun keväällä tunnistin pihassamme kasvavat pensaat mustaviinimarjaksi ja karviaiseksi. Yhden ”koristepensaan” melkein jo heivasin, kunnes sen valkoiset ”koristemarjat” alkoivat sinertää. Ihana pensasmustikka!


SHARE:

torstai 22. maaliskuuta 2018

Deadline on ystävä



Täytyy myöntää, että olen tyypillinen bussiin juoksija. Lähden kotoa liian myöhään ja hölkötän hikisenä paikalle viime tipassa, kun bussi on jo pysäkillä. Jos ehdin, niin saan siitä mielettömät kicksit. Ehdinpä! Mikä onnistumisen elämys! Jos en ehdi… no, se ei ole vaihtoehtojen listalla.

Argh! Taas aloitin projektini myöhässä. Pahinta myöhässä olemisessa on, että projektiin liittyy yhteistyökumppani, sillä jos homma ku**e, niin se epäonnistuu myös kaverilla. Joskus mietin, että järjestänkö näitä ”onnistumisen elämyksiä” itselleni tosiaan vain niiden kicksien takia? Epäilemättä tähän käyttäytymiseen vaikuttavat silloin tällöin pilkahteleva yletön optimismini ja vankka luotto omiin kykyihini… (huomaa itseironia rivien välistä)

Selkeämmin sanottuna, aiomme julkaista kollegani Hanna Ruoholan kanssa uuden vaatetuskangasmalliston. Suunnittelemme yhdessä kivat kuosit ja tuotamme niistä kankaita, joita innokkaat ompelijat voivat ommella vaatteiksi asti. Olen koko suunnittelijaurani ajan halunnut tehdä yhteistyömalliston, jossa on useamman kuin yhden suunnittelijan kädenjälkeä. Se on kivaa ja mielenkiintoista ja hassua ja nyt, kun se todella tapahtuu, niin yllättävää kyllä, kahden suunnittelijan kädenjäljen yhdistäminen on myös aika vaikeaa. Sehän ei haittaisi, jos olisi aikaa, mutta kun on tämä bussiinjuoksemisjuttu…



Kangasmallistomme nimi on Viikuna. Se on inspiroitunut kasvien vehreästä mehukkuudesta. Viikuna-mallistomme on ensiesittelyssä Ommel-tapahtumassa kesäkuussa. Voit seurata meitä jo Facebookissa, Viikunan omilla sivuilla tai voit myös seurata meitä vaikka Instagramissa: Hanna @hanna.r.design tai Sari @truecoloursdesign.

Kun tein opinnäytetyötäni vuonna 2013 tiukalla aikataululla (kuinkas muutenkaan), niin eräs samalla, viimeisellä kurssilla opiskeleva sanoi minulle, että deadline on ystävä. Ajatus ei alkuun herättänyt minussa oikein mitään, mutta mutusteltuani sitä jonkin aikaa oivalsin, että tuohan on mainio näkökulma. Riittävästi vain deadline-ystäviä peliin, niin aikaiseksi saaminen helpottuu huomattavasti.

Viikunan deadline on asetetttu – pidä meille peukkua!








Sarjassa "luonnosteluani Viikunaa varten", vaikka tämä ei välttämättä edustakaan Viikunan lopullista visuaalista ilmettä


SHARE:

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Aarretta etsimässä


Millainen matkailija sinä olet? Sävyttääkö matkantekoasi lievä ärtymys, kun haluat päästä mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B? Vai oletko omaa sukua tutkimusmatkailija, joka haluaisi koluta kaikki kiinnostavilta vaikuttavat kolkat ja tienhaarat? Kuulun itse jälkimmäisiin ja mieluiten lähtisin matkalle aina ajan kanssa, jotta yllättäville sattumuksille jää riittävästi tilaa.

Kun aurinko paistaa ja lämpömittarin lukema kohoaa, niin mieli alkaa askarrella kesäisten aktiviteettien parissa. Kesämökkeily ja automatkailu ovat lähellä sydäntäni ja toimivat oivina inspiroijina kuosisuunnittelijan työssäni. Mitä olisi kesä ilman hiekkateitä ja Leevi and the Leavingsiä?

Minua viehättävät erityisesti pienten paikkakuntien, kauniilla paikoilla sijaitsevat kesäkahvilat, jotka ovat inspiraation kannalta varsinaisia aarteita. Jos kahvilan yhteydessä vielä on museo tai paikallisten käsitöiden myyntiä, niin kokemus on entistä täydempi.

Jos siis kauniina kesäpäivänä halajat ajelulle, niin käännä nokka kohti näitä aarteita.

Myllymuseo pikkutien varrella Päijät-Hämeessä. Kiva kohde kuvaajalle. Näin täällä muutama vuosi sitten ihania neidonkorentoja, joita muuten ei juuri näy. Osoite: Vesijaonraitti 562, 17630 Vesijako



Miekankosken kahvila
Uittomuseo ja käsityömyymälä. Kahvilassa hyviä pullia, jopa ruoka-aineallergioita huomioitu! Osoite: Miekankoskentie 942, 52700 Mäntyharju



Joka kesän must. Kanavalla on vain niin kiva katsella sulun kautta seilaavia paatteja tai käydä tsekkaamassa Jokirannan Kesä käsillä –käsityötuotteet ja myös ihania kirpparituotteita vanhoilta vuosikymmeniltä. Puistossa lempeitä pihtakuusia.




Tässä samassa yhteydessä tekee vielä mieleni mainita muutama muu käymisen arvoinen paikka eli Padasjoen sahtimarkkinat sekä tietenkin Unescon perintökohteemme Petäjäveden vanha kirkko ja Kyläsepän Takomarkkinat. Nostalgikkona koen, että kaikissa näissä paikoissa, niin nykyaikaa kuin ovatkin, on vielä menneiden aikojen lumoa. Haikea huokaus… Kesätunnelman minulle kruunaisivat juhannustanssit Hangan lavalla tai oikein kunnon maalaisravit!

Millaisia aarteita sinä ole kesä-Suomesta löytänyt? Missä on mielestäsi kiva inspiroitua ja kahvitella tai kuvata ja piirustella?











PS. Kaikki kuvat ovat omia.

SHARE:

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Maaliskuu jo taidetta näyttää - haluatko inspiroitua?



Tykkään maaliskuusta. Tuntuu siltä, että juuri maaliskuussa talven selkä taittuu ja kevät saapuu huristaen. Huhtikuussa herään viimeistään talviunesta, onhan se myös syntymäkuukauteni. Nuorempana kevät tuntui siitepölyallergian vuoksi tuskaisalta ja mielestäni sen olisi voinut peruuttaa kokonaan ja hypätä suoraan juhannuksen jälkeiseen elämään. Nykyään on onneksi jo helpompaa.

Alkukevät tuntuu aina vähän tyhjältä tapahtumien suhteen, mutta maaliskuussa on uusi meininki. Taiteen katsominen on ainakin minulle oiva inspiraation lähde. Kaapelitehtaan Puristamossa on tänäkin vuonna
10. – 18.3. Ornamon teosmyynti, johon itsekin haaveilen joku vuosi osallistuvani. Sen lisäksi kannattaa tsekata kätevästi viereisessä tilassa eli Merikaapelihallissa samaan aikaan pidettävä Taidemaalariliiton teosvälitys. Molemmat ovat auki ma-pe 11-18 ja la-su 11-17 ja molempiin on vapaa pääsy. Jos et pääse katsomaan näitä, niin aina on mahdollista lähteä katsomaan luonnon omaa taidenäyttelyä astumalla ovesta ulos.

True Colours Design
Huisku, omaa tuotantoa


Kun katson toisten tekemää taidetta inspiroidun väreistä (yllätys;)) ja niistä mielikuvista, joita teokset minussa herättävät. Samaa pätee myöskin elokuviin. Tai oikeastaan mihin tahansa visuaaliseen materiaaliin. Olen kehittänyt oman inspiroitumismenetelmäni (tai ties vaikka se olisi hyvinkin laajasti käytössä, mutta minulle uusi). Se menee näin. Vilkaise jotain puolihuolimattomasti tai silmäkulmasta ja muodosta siitä oma vaikutelmasi. Paina vaikutelma mieleesi. Katso sitten vilkaisemaasi kohdetta kunnolla. Huomaat, että vaikutelmallasi tuskin on mitään tekemistä alkuperäisen teoksen kanssa, niin ”väärin” olet sen nähnyt. Testaa, se on kiehtovaa!

Olen miettinyt sitä, millaisen teoksen itse ostaisin. Tietysti teoksen pitäisi puhutella minua henkilökohtaisesti ja ehkä tarjota jokin uusi näkökulma tai olla yksinkertaisesti ohittamaton silmäkarkki. Ajan myötä olen huomannut, että arvostamassani taiteessa (niiden ihanien värien lisäksi) toteutuu ainakin yksi näistä:

  • taidokas vaivannäkö
  • ajan hermolla oleva yksinkertaistaminen tai
  • oivaltava huumori.

Millaisesta taiteesta sinä pidät? Mitä hankkisit kotiisi?







 

SHARE:

torstai 1. maaliskuuta 2018

Puhu unelmistasi



Olen viime päivinä pohtinut unelmointia. Ensinnäkin on tärkeää, että unelmia on – pieniä, suuria, tavallisia ja uskomattomia. Elämässä pitää olla jotain, mitä odottaa, riippumatta siitä missä tilanteessa olet. Toiseksi tärkeintä on toteuttaa unelmia nyt. Kirjoitan joka vuosi jonkin vihon kulmaan oman unelmalistani. Kun sitten myöhemmin, paljon myöhemmin, selailen vihkojani (rakastan muistivihkoja) ja luen noita listojani vuosien takaa, niin hämmästyn sitä, kuinka moni unelma onkaan toteutunut. Toki, onhan se niin, etteivät ne unelmat pelkästään vihkoon kirjoittamalla toteudu vaan pitää olla tahtoa, tuuria ja tekemistä ja sen lisäksi pitää uskaltaa sanoa unelmansa ääneen.

Kun pyrin opiskelemaan tekstiilisuunnittelua, ilmoitin pääsykokeessa, että aion perustaa Suomeen ”uuden Marimekon”. En tiedä edelleenkään ihmetyttikö, ärsyttikö, naurattiko se vai oliko se samantekevää, mutta sanoin unelmani ääneen. Uskon, että sillä oli merkitystä. Se kertoi minusta jotain ihmisenä.


Täytyy tunnustaa, että oli hilkulla, etten olisi lähtenyt koko pääsykokeeseen. Olin hiljattain opetellut uudestaan ajamaan autoa vuosien tauon jälkeen. Kolmipäiväisen pääsykokeen ensimmäinen osuus oli Bulevardilla sijaitsevassa oppilaitoksessa. Jännitin keskustassa ajamista ja parkkipaikan löytymistä niin, että meinasin viime hetkessä olla lähtemättä. Se oli niin tipalla. Mutta onneksi lähdin ja ehdin juuri ja juuri.


Minun unelmani nyt on perustaa oman näköiseni muotoilualan yritys, johon voin palkata tai ottaa muuten mukaan kaikki matkan varrella tapaamani hyvät tyypit (ja heitä on paljon). Itse häärin yrityksessä luovana johtajana integroiden ihmisiä ja asioita, suunnitellenkin, mutta luoden mahdollisuuksia myös muille. Wou! Onhan se utopiaa vielä, mutta you never know…
Aina joku onnistuu.

Taannoisessa pääsykokeessa laitoin puhumisen lisäksi myös kaiken osaamiseni ja tahtoni peliin. En kuvitellut olevani maailman paras piirtäjä, mutta ideoita minulta ei ole puuttunut. Otin itsestäni irti kaikki, mitä lähtee. Se kannatti. Puhu siis unelmistasi ääneen aina, kun mahdollista. Ja tilaisuuden tarjoutuessa, laita kaikki peliin. Saatat saavuttaa unelmasi, koska… aina joku saavuttaa.



PS. Kirjoitan näitä ajatuksiani, koska haluan kannustaa ihmisiä, siis sinua ponnisteluissa unelmiesi saavuttamiseksi. Minäkään en tiennyt tekstiilisuunnittelusta höhkäsen pölähtämää ennen vuotta 2010. Jos haluat seurata matkaani ja jos kiinnostaa, niin käy kurkkaamassa Theseuksesta löytyvä opinnäytetyöni. Sieltä löydät viimeisestä kappaleesta matkani alkuvaiheen ajatuksia. Ja paljon muutakin.

SHARE:

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Jos nimeni ei olisi Sari, se olisi Aamu


Hetken aikaa harmitti, että tuli herättyä niin aikaisin. En saanut millään enää unen päästä kiinni. Harmi haihtui kuitenkin aika nopeasti, sillä aikaisessa aamuhetkessä on jotain maagista. Hiljaisuus. Valo. Se, että muut vielä nukkuvat. Lupa olla yksin omien ajatustensa kanssa ja tehdä mitä huvittaa. Ei sillä, etteikö muutenkin, mutta aamulla se tuntuu jotenkin vielä vapaammalta. Tuoreelta. Siltä, että juuri tänään mikä tahansa on mahdollista.

Sunny-kuosini
Ennen lapsiperhe-elämää minulla oli tapana käydä joka kesä jollain viikon kurssilla jossain päin Suomea kansalaisopistossa. Yksi parhaista kursseista oli Paimiossa käymäni Elämäkerran kirjoittamisen kurssi - olinhan silloin jo 30 vuotta täyttänyt… Joka tapauksessa, kurssilla oli erinomainen vetäjä, Pirjo-Riitta Tähti-Wahl, ja meitä kurssilaisia jokaista ikäluokkaa rikastuttamasa yhteistä tekemistä. Kirjoitimme kukin omia tekstejämme, omilla tyyleillämme ja luimme niitä sitten soveltuvin osin muille. Muistan vieläkin osan tarinoista. Tehtävänämme oli myös kirjoittaa joka aamu noin 20 minuuttia aamusivuja. Kontrolloimatonta tajunnan virtaa heti herättyä. Huomasin, että kirjoitan mielelläni pieniä tarinoita ja todennäköisesti juuri tuolloin löysin oman tyylini kirjoittaa.

Kirjoitin aamusivuja pitkään. Se oli välillä rasittavaakin, koska olen oikeasti enemmän iltakukkujainen kuin aamun virkku. En ehkä kirjoittanut elämäkertaani, mutta kirjoittamalla oli helpompi jäsentää tapahtunutta ja pääsin selville siitä, mitä haluan. Erityisen tarpeellista se oli silloin, kun omaa sisäistä ääntä oli vaikea erottaa muiden odotuksista. Ja aivan paras paikka kirjoittaa oli mökin portailla aamuauringon häikäistessä.

Aurinkoista hiihtolomaviikkoa ja omia aamuhetkiä sinulle!




SHARE:

torstai 8. helmikuuta 2018

Miten pärjätä (työ)elämässä?


Piipahdin kiinteistönvälitysuralla. Kokemus oli lyhyt ja opettavainen. Etukäteen kaipasin kovasti työyhteisöä. Sitä, ettei tarvitse päivittäin pyöriä täällä villasukissa, aivan keskenäni. Työyhteisön sainkin, kiitos siitä! Kaipasin myös raameja ja tehtävänantoja, ihan kunnon nakkeja. Olin kyllästynyt yrittäjän vapauteen. Mutta. Kun on useita vuosia opetellut siihen, ettei ole ketään, joka sanoo mitä pitäisi tehdä ja suunnitelmat, päätökset ja strategiat on tehtävä itse, on oltava oma hallituksensa ja it-tukihenkilönsä, niin valmiiksi pedattu agenda tuntuikin kummalliselta. Kuin olisin ollut käymässä jonkun toisen elämässä.

Kun aikoinaan aloitin luovalla alalla, koin erään oivalluksen. Entisellä työurallani kävin valmennettavana ja kun selitin tuntemuksiani, valmentaja kysyi minulta, missä kohtaa kehoani kyseinen tunne tuntui. Huomasin, että silloinen työelämä tuntui minulla lähinnä päässä. Myöhemmin Metropolian pääsykokeessa, opiskeluiden mittaan ja yrittäjänä muistin tuon kysymyksen, sillä ensimmäistä kertaa tuntui, että tein työtä, jota halusinkin ja se tuntui koko kehossa.

Imprint-kuosini vuodelta 2015


Olen noudattanut elämässäni muutamaa sääntöä:

1. Älä tyydy

Jos intuitiosi kertoo, ettet ole menossa oikeaan suuntaan, vaihda suuntaa. Älä tyydy huonoon kohteluun, väärään esimieheen, työtehtävään tai aliarvostamiseen. Vaadi parempaa ja ansaitse se omilla teoillasi.

2. Älä usko, mitä sinulle sanotaan

Eräs tyypillinen hokema, jota vieläkin välillä kuulee on: ”Älä ryhdy tähän, se ei kannata. Tässä on mahdotonta onnistua. Tämä ala on niin vaikea.” Kuulostaako tutulta? Älä usko sitä. Aina joku onnistuu. Muuten meillä ei olisi minnaparikoita ja katriniskasia. Seuraavaksi se voit olla sinä. Tee siis omat päätöksesi, tiedät itse parhaiten, mikä sinulle on hyväksi.

3. Lopeta turha miellyttäminen

En tarkoita sitä, ettei tarvitsisi olla ystävällinen vaan sitä, ettet miellytä ketään esimerkiksi hyötyäksesi hänestä. Ole oma, aito itsesi. Silloin sinussa on tarttumapintaa.

4. Tee kovasti töitä

Mitäpä tuohon lisäämään. Hohhailemalla ei pääse minnekään.

5. Lepää ajoissa

Älä tee elämästä projektia. Jos itkettää, niin itke. Jos naurattaa, niin naura. Jos väsyttää, niin pysähdy ja ota aikaa itsellesi.

Yksinyrittäjyydestä vielä. En jaksaisi millään olla aina veturi. Olisi niin kiva olla siellä keskijunassa, joskus jopa ravintolavaunun puolella. Mutta kun on veturiksi syntynyt, niin minkä sille mahtaa. Tietysti, jos olisi toinen veturi, jonka kanssa voisi välillä vaihtaa paikkoja, niin sehän voisi toimia. Olen siinä vaiheessa yrittäjän taipaleellani, että pitäisi kasvaa ja löytää yhteistyökumppani tai –kumppaneita. Jos olet kiinnostunut yhteistyöstä, niin kerro ihmeessä, puh. 040 750 6844 tai sari@truecolours.fi.

Hyvää loppuviikkoa! Sellaista, mikä tuntuu koko kehossa.




SHARE:
MINIMAL BLOGGER TEMPLATES BY pipdig